Kuka olet? Mitä vastaat?
Mitä vastaat, kun sinulta kysytään kuka sinä olet?
Meidät suomalaiset on opetettu pienestä pitäen siihen että kun meiltä kysytään"kuka sinä olet", siihen yleensä vastataan "mitä minä teen". Riippuu toki aika paljon siitä, kenelle esittäydyt ja missä yhteydessä, mutta itse ainakin huomaan, että yleensä siitä käynnistyy jonkinlainen hissipuhe. "Minä olen Jani-Markus Heinola Kuopiosta. Toimin työnohjaajana jne...". Vaikka voisin vastata tuohon monella muullakin tapaa.
"Minä olen Jani-Markus Heinola. Tykkään touhuta musahommien parissa. Tykkään myös tehdä ristisanatehtäviä."
"Minä olen Jani-Markus Heinola. Olen ison uusperheen isä. Tosin lapset on kaikki jo lähes aikuisia. Kotona asuu enää koiria ja kissoja."
"Minä olen Jani-Markus Heinola. Minulla on hieman outo huumorintaju."
"Minä olen Jani-Markus Heinola. Viihdyn vapaa-ajalla kotona. Puuhastelen kaikenlaista ja käyn koiran kanssa metsässä.
Niin tärkeä osa elämää kun työ onkin, olemme kyllä paljon muutakin. Mutta suomalaisessa kulttuurissa työllä on iso merkitys. Sitä voi tarkastella useasta näkökulmasta. Työn arvostuksen taustalla ovat historialliset, taloudelliset ja kulttuuriset tekijät, jotka ovat muovanneet suomalaista identiteettiä:
Suomalaisen yhteiskunnan kehittyminen perustuu pitkälti omavaraisuuteen ja ahkeruuteen. Maatalous, metsätalous ja muu fyysisesti raskas työ olivat elinehto suurimmalle osalle väestöä vielä muutama sukupolvi sitten. Tämä on juurruttanut käsityksen, että työ on väline selviytymiseen ja menestymiseen.
Protestanttisessa kristinuskossa ahkeruutta ja työskentelyä pidettiin moraalisesti arvokkaina. Tämä ajatus on ollut pitkään osa suomalaista arvomaailmaa ja näkyy edelleen siinä, kuinka työnteko liitetään vastuullisuuteen ja kunniallisuuteen, vaikka emme tietoisesti välttämättä mielltäisikään protestattisen kristinuskon arvomaailmaa omaksemme.
Suomessa työ määrittelee usein yksilön asemaa yhteiskunnassa. Työpaikka ei ole vain toimeentulon lähde, vaan myös tapa rakentaa sosiaalisia suhteita ja kuulua yhteisöön.
Suomalainen koulutusjärjestelmä korostaa yhtäläisiä mahdollisuuksia ja pyrkimystä löytää oma paikka työelämässä. Työllä on merkittävä rooli yhteiskunnallisen tasa-arvon ja hyvinvointivaltion ylläpidossa.
Suomen hyvinvointivaltio perustuu laajaan veropohjaan, ja työnteko on avainasemassa hyvinvointipalveluiden rahoittamisessa. Monet suomalaiset näkevät työn tekemisen paitsi henkilökohtaisena velvollisuutena myös panoksena yhteisen hyvän eteen.
Työn arvostus liittyy myös siihen, että se tarjoaa mahdollisuuden itsensä kehittämiseen ja merkityksellisyyden kokemiseen. Suomalaiset ovat ylpeitä osaamisestaan ja haluavat tehdä työnsä hyvin – tämä voi tuoda elämään mielekkyyttä.
Lisäksi Suomessa arkea jäsennellään usein työn ja vapaa-ajan tasapainon kautta. Työntekoon liittyvä säännöllisyys ja rutiinit ovat monille tärkeitä, koska ne tuovat elämään rakennetta ja turvaa.
Näiden tekijöiden yhdistelmä tekee työstä suomalaisille paljon enemmän kuin pelkän toimeentulon lähteen – se on osa identiteettiä, arvoja ja yhteiskunnan tukipilaria. Ei siis ihme, että työttömyys voi tuntua suomalaiselle ahdistavalta, koska se voi tarkoittaa myös sosiaalisen arvostuksen puutetta.
Olen yrittänyt tietoisesti opetella sitä, että kertoisin itsestäni jotain muutakin. Jotain mikä ei liity työhön tai osaamiseen. Monissa tilanteissa kuitenkin joutuu huomaamaan, että jos sen osuuden jättää esittelystä pois, jää vastaus aina jotenkin vajaaksi. On aistittavissa odottava tunnelma. Kuin minulta odotettaisiin lisätietoja. Tai sitten saan suoran jatkokysymyksen. Minun on toki helppo päästä pälkähästä ja kertoa mitä teen. Mutta tuollainen esittäytymistilanne voi olla hyvin ahdistava, jos olet työtön, työkyvytön, sairas.. Ikään kuin se olisi jotenkin häpeällistä. Vaikka ei tänä päivänä mitenkään tavatonta, jos katsoo työttömyys tai työkyvyttömyystilastoja.